Luontokohtaaminen

Pitkästäaikaan pääsin jänistä lähelle. Aamulla kävellessäni bussipysäkiltä n. 1km matkaa töihin. En ole siitä kahteen päivään kävellytkään, niin heti Munkkivuoren talojen jäädessä taakse tiellä näin aivan tajuttoman söötin kanin poikasen joka muistutti erehdyttävästi metsäjäniksen poikasta. En vieläkään tiedä kumpi se oli. Turkki oli harmahtava. Tuli tuosta pupusta mieleen oma poika Andreas. Ehkä Jumala puhui minulle kanin kautta miten hän näkee meidät ihmiset ja eläimet -miten herkkä on ihmiselämä täällä. Sitten tuli aika surullinen olo kun ajattelin että sillä kanilla on varmaan 1/50 todennäköisyys selvitä ensi talveen hengissä. Se kani oli vain noin 20 cm korkea. Sitten mietin onko tosiaan niin että kani elää vain tämän kerran.